Matkablogi: Törmäilijät kaikonneet ­– Koronaveneilijät painuneet etelänmaille

Takana on reilu viikko vesillä. Yksi havainto toistuu satamasta toiseen. Tilaa on melko hyvin ja joskus jopa runsaasti. Samalla myös aloittelijat ovat poistuneet vesiltä.
Vesillä ja satamissa näkyy nyt pääosin kokeneita veneilijöitä. Kuva: Aleksi Vienonen

Lähdimme Saaristomerelle suuntautuneelle venereissulle reilu viikko sitten. Nyt olemme Nauvon vierassatamassa. Matkan varrella olemme yöpyneet Porkkalassa, Inkoossa, Hangossa, Högsårassa, Paraisilla ja Maisaaressa.

Säät ovat suosineet. Alkumatka meni vielä hellesäässä, mutta säätyyppi vaihtui Hangon kohdalla. Sää hieman viileni, ja niiden mukana tuli navakat tuulet.

Vajaa seitsemänmetrinen Seiskari-veneeni ja sen miehistö selvisivät aallokosta varsin hyvin. Vene on kokoonsa nähden häkellyttävän merikelpoinen.

Miten kesä on mennyt?

Monessa satamassa olen kysynyt sataman työntekijöiltä tai yrittäjiltä saman kysymyksen: Miten kesän myynnit ovat menneet?

Högsårassa tuli aika hyvä vastaus: ”En usko, että veneilyn suosio tulee enää koskaan olemaan sillä tasolla kuin se oli kaksi edellistä kesää.”

Syynä on koronaepidemian matkustusrajoitusten poistuminen. Kahtena edellisenä vuonna ulkomaille ei helpolla päässyt matkustamaan, jolloin kotimaanmatkailu ja veneily kotimaanmatkailun yhtenä ilmenemismuotona koki ennennäkemättömän nosteen.

”Kyse on enemmänkin paluusta normaaliin.”

Sen sijaan sään vaikutus on kuulemma ollut paljon pienempi tekijä kuin moni uskoisi. Kevään ja alkukesän ajan olen kuullut venealan selittelyjä, että kevään ja alkukesän hiljaisuus vesillä ja venekaupassa johtuisi säästä.

Mutta ei sää oikeasti veneilijöitä jarruta. Nykyveneillä veneily sujuu hyvin koleallakin. Hyttiin saa lämmöt yöksi ja vesillä pääsee säätä suojaan usein sisätiloihin. Lisäksi nykyaikaiset veneilyvarusteet pitävät veneilijän kuivana ja lämpimänä säässä kuin säässä.

Sään merkityksen vähäisyyden osoittaa Högsåran yrittäjän mukaan se, että juhannuksen jälkeinen viikko oli yllättävän hiljainen, vaikka se oli erittäin lämmin ja helteinen. Eli väki pysyi maissa säästä huolimatta.

Högsåran yrittäjän mukaan pitkän aikavälin tilastoissa kulunut vuosi näyttää kuitenkin noudattavan 20 vuoden keskiarvoa. Eli vaikka takapakkia näyttää siis tulevan, kyse on enemmänkin paluusta normaaliin kuin mistään varsinaisesta romahduksesta.

Polttoaineen hinnannousu ei selitä

Suosittu selitys vesillä liikkuvien veneiden vähentymiselle on ollut polttoaineen hintojen nousu. Tähän selitykseen en kuitenkaan usko. Näyttää nimittäin siltä, että vesillä on kyllä edelleen paljon ikäihmisiä moottoriveneineen ja purjeveneineen. Luulisi, että heillä hinnannousu vaikuttaisi eniten, koska tulot ovat (usein) palkansaajia pienemmät. Satamissa yleisin hiustenväri on jälleen harmaa.

Kahtena edellisenä kesänä jouduin useaan kertaan hankalaan tilanteeseen vesillä, kun toinen vene törttöili. Joko ohitettiin liian läheltä, liian isolla veneellä ja liian lujaa, tai sitten vasemmalta tuleva ei tehnyt minkäänlaista väistöliikettä, jos veneet olivat törmäyskurssilla.

”Kipparin ja miehistön kokemuksen näkee aina rantautumisesta.”

Myös satamissa näki aika erikoisia rantautumisia kahden edellisen kesän aikana. Poijujen kanssa sähläiltiin, laituriin ja toisiin veneisiin kolisi. Laiturissa kuuli aina silloin tällöin hermostunutta rantautumishuutelua, ja sen jälkeen kauheaa kilinää ja kolinaa poijun kanssa. Äänimaiseman kruunasi kolina naapuriveneisiin ja lopuksi tömähdys laituriin.

Tämä äänimaisema on puuttunut kokonaan tältä venereissulta.

Kipparin ja miehistön kokemuksen näkee aina rantautumisesta. Tänä vuonna kaikki todistamani rantautumiset ovat olleet varmoja ja hiljaisia. Kokenut kippari ja kokenut miehistö eivät joudu toisilleen huutelemaan. Kuvio on selvä ja laituriin kiinnittyminen tapahtuu ilman, että vene edes hipaisee laituria tai toista venettä.

Vanhat merikarhut jäljellä

Väitän, että havaintoni on yleistettävissä. Näyttää siltä, että vesillä on nyt samat ihmiset, jotka ovat olleet vesillä joko koko ikänsä tai ainakin varsin monta vuotta tai vuosikymmentä.

”Vuokraveneiden seisottaminen laiturissa ei voi olla hyvää bisnestä.”

Samalla myös vuokraveneilijöiden määrät ovat silminnähden vähentyneet niin satamissa kuin vesilläkin. Esimerkiksi Paraisilla vuokraveneiden rivistö seisoi koskemattomana sen vuorokauden ajan, kun satamassa olimme. Buumi on ohi ja olettaa saattaa, että vuokravenefirmojen kalustoa tulee kohta myyntiin. Vuokraveneiden seisottaminen laiturissa ei voi olla hyvää bisnestä.

Korona-aikana veneilyn pariin tulleet ovat mitä ilmeisemmin suunnanneet etelänmatkoille. Heille veneily ja kotimaanmatkailu olivat kuin korvikehoitoa narkomaanille. Kun kovat aineet eli varmaa auringonpaahdetta sekä halpaa viinaa ja ruokaa tarjoavat Espanjan ja Kreikan turistikohteet aukesivat, he suuntasivat sinne kuin karjalauma.

Enkä usko, että he palaavat vesille enää koskaan. Luvassa lienee ostajan markkinat syksyllä heille, jotka haluavat ostaa koronahuumassa ostetun melkein uuden käytetyn veneen.

Tämä on Helsingistä Saaristomerelle suuntautuvasta venereissusta kertovan matkablogin toinen osa. Blogissa seurataan toimittaja Aleksi Vienosen ja hänen poikansa reissua vuosimallin 1991 Seiskari 23 -moottoriveneellä. Lue artikkelisarjan edellinen kirjoitus tästä linkistä.

Kirjoittaja

JAA

Lue seuraavaksi