Jenni Karjalaisen kolumni – ”Kuka tarvitsee vesillä moottoria?”

"Moottori veneessä tekee tietysti monella tapaa elämästä helpompaa ja kätevämpää. Ei tarvitse odotella tuulia päästäkseen retkelle tai hinausta päästäkseen starttiviivalle." Kuva: Kallerna, CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons

Kävin keväällä todella ärsyttävän keskustelun italialaisen purjehtijakaverini kanssa.

”Minä en koskaan hanki sähkömoottoria veneeseeni”, ilmoitti italiaano. Hän haluaa puuhata suurehkon veneensä sisämoottorin kanssa itse. Tavallaan ymmärsin.

”Sähkömoottoreita on nykyään monenlaisia”, kerroin kaverille. Esimerkiksi purjeveneisiin on ollut jo vuosia tarjolla moottoreita, jotka generoivat sähkön auringosta ja aallosta. Eikä purjeveneeseen ylipäätään välttämättä tarvitse moottoria, muistutin. Tätä näkemystä ei kokenut seilori sulattanut.

”Veneessä on oltava moottori”, hän linjasi.

Aloin luetella erilaisia klassikkoveneitä, joissa ei ole moottoria, ellei omistaja välttämättä ole pientä perämoottoria halunnut: hait, A-veneet, kutoset, kasit…

”Tässä kohtaa minulta alkoi mennä hermo, kuten italialaisten kanssa usein.”

– Jenni Karjalainen

”Veneessä on oltava moottori tai sillä ei voi rantautua”, ilmoitti kippari.

Tässä kohtaa minulta alkoi mennä hermo, kuten italialaisten kanssa usein. Heidän suhtautumistapansa niin sanottuihin tosiasioihin eroaa jonkin verran pohjoismaisesta pragmaattisuudesta.

En ole maailmanluokan mestaripurjehtija, mutta olen monta kertaa rantautunut veneellä, jossa ei ole moottoria. Pienehköllä ja ketterällä hailla rantautuminen on suhteellisen helppo homma, erityisesti kevyellä kelillä. Yli kahdeksantonnisella 8mr-veneellä rantautuminen yli 10 m/s tuulessa taas ei ole helppo homma, mutta kyllä siitäkin vaurioitta selviää, kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi varovaisesti yrittää.

Moottori veneessä tekee tietysti monella tapaa elämästä helpompaa ja kätevämpää. Ei tarvitse odotella tuulia päästäkseen retkelle tai hinausta päästäkseen starttiviivalle. Ei tarvitse meloa toista tuntia kotisatamaan, vaikka innostuisi pikku katamaraanilla kiihdyttelemään mukavaa alamäkiajoa poispäin satamasta juuri ennen kuin tuuli kuolee kokonaan.

Moottori tekee elämästä ja veneilystä helpompaa, kyllä, mutta millä hinnalla? Kukaan ei kiistä sähkön eikä polttomoottoreidenkaan hyötyjä, mutta haitoille voisi uhrata nykyistä enemmän ajatuksia.

”Jos ei osaa eikä uskalla lähteä liikkeelle soutuveneellä, ei ehkä kannattaisi lähteä isolla moottoriveneelläkään.”

Päästöt ovat haittana ilmeisin, erilaisten vuotojen ja vaurioiden veteen päästämät myrkyt toinen. Elämää helpottavat moottorit monesti myös vaikeuttavat toisten elämää, jopa vaarantavat sen. Harva täysin purjehdustaidoton lähtee purjeveneellä merelle toikkaroimaan, mutta moottoriveneitä kyllä ajaa kuka vain, riskipitoisin seurauksin.

Merellä olemiseen ja perustaitojen opetteluun moottoria ei tarvita. Jos ei osaa eikä uskalla lähteä liikkeelle soutuveneellä, ei ehkä kannattaisi lähteä isolla moottoriveneelläkään.

Itse olen viimeisen vuoden aikana yksinkertaistanut merelläololaitteistoani simppeleimpään mahdolliseen: surffilautaan. Erilaisten hiilikuituhökötysten ja kymmenköytisten kilpapurjeveneiden jälkeen nautin suuresti laudan suoraviivaisuudesta. Lainelaudan kanssa pärjää kaltaiseni äärimmäisen epäkäytännöllinenkin ihminen, eikä irroteltavia osia ole lankun lisäksi kuin evät ja karkuremmi. Käyttövoimana toimii kolumnisti Karjalaisen hartia- ja selkälihakset, jotka kuljettavat laudan omistajineen ulos merelle ja aallolle ja takaisin, uudestaan ja uudestaan.

Merellä olemisesta perustaidot on surffatessakin hyvä olla hallussa. Meri, etenkin valtameri, on aina arvaamaton ympäristö, jossa olosuhteet voivat muuttua äkisti ja riskit ovat aina olemassa. Moottori ei korvaa merenkäyntitaitoja.

Kirjoittaja on purjehdukseen ja lainelautailuun hurahtanut helsinkiläinen.
Kirjoittaja

JAA

Lue seuraavaksi