”Nopeille veneille ei ole enää sijaa” – Varustelekan perustaja Valtteri Lindholm perää vastuullisuutta veneilyyn

Veneet Sakta Fartenin talvisäilytysalueella uinuvat toukokuun alkupäivien aamuna vielä visusti aloillaan pressujen alla. Veneluiskalla huhkii kuitenkin mies kevään kalseaa viimaa uhmaten. Valtteri Lindholm on laskemassa ensimmäistä sähköllä toimivaa katamaraania Porvoonjoen laineille.
Valtteri Lindholmin intohimona on veneilyn sähköistäminen. Kuva: Srba Lukić

Varustelekan perustajana tunnetulla Valtteri Lindholmilla on jo jonkin aikaa ollut vastustamaton veto veneilyyn. Bisneksiä hän ei ole jättämässä, ja aamu onkin alkanut yrittäjälle luontevaan tapaan: ratkomalla h-hetkellä ilmaantunutta pulmaa. Katamaraanin moottori ei käynnistynyt, joten ei muuta kuin vikakohtaa etsimään. Poikkimennyt piuha oli onneksi nopeasti paikannettu.

– Se näissä sähkömoottoreissa on kiva, että tekniikka on hyvin yksinkertainen verrattuna polttomoottoreihin, joissa on paljon liikkuvia osia ja vian löytäminen ja korjaaminen on paljon hankalampaa, Lindholm jutustelee Pirkka-Adolfiksi nimetyn menopelin äärellä.

Kyseessä on E-Boatin protovene, jonka Lindholm osti saman tien huomattuaan myynti-ilmoituksen sähköveneilijöiden Facebook-ryhmässä. Nyt hän vuokraa sitä tuntihinnalla niille, jotka haluavat nauttia rauhallisesta, omatoimisesta jokiajelusta Porvoossa.

Liiketoimintasuunnitelmaa yrittäjä tosin alkoi miettiä vasta, kun vene oli jo pihassa, mutta se ei energistä kaveria huolettanut.

– On kiva innostua jostain uudesta. Asiat yleensä tuppaavat järjestymään, kun vaan ryhtyy toimeen, hän sanoo vakuuttavasti.

Ruori Boat Club –aputoiminimen alla Lindholm vuokraa myös vanhasta kalastajaveneestä muokattua matkavenettä sekä sähkökäyttöistä pikku-Busteria peräkärryn kera. Lindholmin niin sanottua punaista lankaa voisikin ehkä kutsua sähköpiuhaksi, ja siinä riittää virtaa.

Veneily tuli kuin varkain

Nelisen vuotta sitten Valtteri Lindholm asettui puolisonsa Johannan sekä Pyry-pojan kanssa Porvoon vanhalle rautatieasemalle komeaan asemapäällikön taloon. Asuntoja oli käyty katsomassa Vantaalta käsin ja kriteerinä oli puutalo ajalta ennen vuotta 1939.

Osasyynä muuttoon oli halu pitää kiinni mahdollisimman ympäristöystävällisestä liikkumisesta. Porvoossa asiat loksahtivat kohdilleen, sillä pienessä kaupungissa autoa ei tarvitse samaan tapaan kuin pääkaupunkiseudulla.

”Eivätkö ihmiset näe, että talo palaa? Maapallolla menee huonosti, joten jotain pitäisi tehdä ja nopeasti.”

– Valtteri Lindholm

Veneilykin on liikkumista, mutta se tuli kuvioihin kuin varkain.

– Puolitoista vuotta katselin jokivarren maisemia, kunnes kiusausta oli mahdoton enää vastustaa ja ehdotin Johannalle veneen hankkimista.

Kokemusta saaristoelämästä oli lähinnä kaukaa lapsuudesta suvun mökiltä Isnäsissä. Nyt muutaman vuoden ja muutaman veneenkin jälkeen veri vetää yhä vesille ja intohimona on entistäkin vahvemmin veneilyn sähköistäminen.

Kun on valta vaikuttaa

Polttomoottorit ovat Lindholmin sanoin menneen talven lumia. Todellisuus on toistaiseksi jotain muuta ja sitä on vaikea sulattaa.

Veneen kulkeminen plaanissa, aaltojen päällä, on aivan törkeän energiaintensiivistä hommaa, se kuluttaa hirveästi polttoainetta. Kaiken lisäksi polttomoottorit vuotavat kaikenlaista moskaa, ja tankatessakin roiskuu veteen bensaa ja dieseliä. Se on täysin vastuutonta.

Erikoista tilanteessa on se, että veneily ei ole kenellekään mitenkään pakollista.

– Eivätkö ihmiset näe, että talo palaa? Maapallolla menee huonosti, joten jotain pitäisi tehdä ja nopeasti. Silti Suomessa myydään noin 10 000 uutta polttomoottorivenettä vuosittain ja isot kalliit energiasyöpötkin menevät kaupaksi.

Lindholm on sitä mieltä, että jos rahaa kerran on, voi sillä myös hankkia sähköveneen. Hän itse lukeutuu niihin, joilla on mahdollisuus vaikuttaa. Kesäksi perhe saa uuden parinsadantuhannen euron veneen. Se on mittaustilaustyönä tehty lasikuituvuorattu vanerivene, toimii kahdella 10 kilowatin sähkömoottorilla ja on viimeistelyä vailla valmiina Kuopiossa.

”On kiva innostua jostain uudesta”, Valtteri Lindholm tuumii laskiessaan vesille Pirkka-Adolf-nimistä katamaraania. Kyytiin mahtuu viisi henkilöä. Kuva: Srba Lukić

– Ihmettelen vaan, mikä muita rahakkaita vaivaa. Raha ei ole se juttu, vaan se mitä rahalla tekee. Voit ostaa ison veneen, mutta haluatko todella näyttää, että mulla on rahaa niin paljon, että tuhoan maapallon?

Varakkailla on vaihtoehtoja, muilla ei niinkään, sillä valmistuspuoli kulkee takakenossa. Lindholmia ei järin paljon vakuuta venevalmistaja, joka myy sähkömoottorilla varustettua soutuvenettä sähköveneenä.

– Pitää tehdä veneitä, joita ihmiset haluavat oikeasti käyttää. Lisäksi ne on alun alkaen suunniteltava sähköveneiksi, mutta mikään isoista valmistajista ei tosissaan tätä yritä. Veneilyn sähköistymisessä kyse on vain siitä, että ostajille tarjottaisiin todellisia vaihtoehtoja.

Hitaita elämyksiä

Pirkka-Adolf, Porvooseen hankittu harvinaisuus, soljahtaa luiskaa pitkin kevyesti vesille. 6-vuotias Pyrykin tietää jo, kuinka homma hoituu. Hän osoittaa katamaraanin katon peittäviä aurinkopaneeleita – sieltä saa energiaa. Sitten vaan pelastusliivit niskaan ja nuori mies istuu isänsä viereen ruoria kääntämään.

 

”Ollaanhan se nähty, kun kulkuneuvossa on tehoja, mutta kuljettajalla ei kokemusta.” 

Moottori hyrrää selän takana eikä nujerra keskustelua metelöimällä. Mittaristo kertoo, paljonko akkua on jäljellä.

– Tällä kulutuksella pärjäisimme ilman latausta noin viisi tuntia, kun ei lähdetä minnekään meriseikkailuille. Tarkoitus on nauttia jokimaisemista. Yläjuoksulla ei kannata kovin kauas pyrkiä, kun siellä on kivikkoista, mutta meren suuntaan voi mennä Hamarin Seolle asti, Lindholm kertoo.

Laituripaikalle Mannerheiminkadun sillan kupeeseen keskustan tuntumaan on noin kymmenen minuutin ajo. Sakta Farten on rajapyykki, jossa vauhtia on sananmukaisesti hidastettava, ja Pirkka-Adolf lipuu eteenpäin noin seitsemän kilometrin tuntinopeudella.

Sähkökäyttöinen katamaraani ui Porvoonjoessa kevyesti ja lähes ääneti. Kuva: Srba Lukić

Ensisijaisesti hän haluaa tarjota elämyksiä heille, joilla ei ole mahdollisuutta omaan veneeseen. Sähkövene itsessään on jo uusi kokemus. Omalta osaltaan hän haluaa samalla kantaa vastuuta paitsi suuren mittakaavan ympäristöasioista, myös siitä, että veneily on turvallista eikä aiheuta muille häiriötä.

– Ollaanhan se nähty, kun kulkuneuvossa on tehoja, mutta kuljettajalla ei kokemusta. Tällä veneellä nopeutta on mahdollista nostaa noin 20 kilometriin tunnissa, eikä aallokkoakaan saa aikaiseksi, saatikka vesiskootterin kaltaista pärinää.

Lindholm kysyy, tarvitseeko vesillä ylipäänsä päästä vain kovaa vauhtia eteenpäin vai riittäisikö vapaa-ajan onneen maltillisempi meno purjeveneiden tapaan. Hän ennustaa, että nopeille veneille ei tulevaisuudessa ole enää sijaa.

Erikoisuus Suomen vesillä

Lindholmit aloittivat veneilyn puuveneellä, johon tuli pian monenlaista rempattavaa. Tilalle hankittiin Seiskari S23. Molemmat kulkivat polttomoottorin voimalla, mutta puoliliukuvina ne olivat mukavia ajettavia.

– Suunnittelin ensin muuttavani Seiskarin sähköiseksi, koska se on kiva malli, mutta sitten tuli mahdollisuus hankkia ihan uusi vene. Sekin on puoliliukuva eikä siis hakkaa aaltoja vasten, vaan leikkaa niiden läpi.

Elwoodin puusähköveneet tehdään Kuopiossa. Kuva: Elwood Boats

Uusi vene on malliltaan Elwood 950 MC. Se on pitkä ja kapea, vähän kuin entisaikojen pirtuvene, ja monin tavoin erikoisuus Suomen vesillä.

”Lämmityksenä on lämpöpumppu, mikä edellytti tarkkaa eristämistä rakennusvaiheessa.”

– Se ei uppoa, vaikka menisi kahtia. Lämmityksenä on lämpöpumppu, mikä edellytti tarkkaa eristämistä rakennusvaiheessa. Veneitähän ei muuten erikseen eristetä, mutta nyt meillä on pidempi veneilykausi ilman, että lakanat homehtuu syksyn kosteilla ilmoilla.

Valmistaja ja lämpöpumppujen myyjä tosin yrittivät viimeiseen asti tarjota diesel-lämmitystä. Lindholm kertoo, että asiaa oli yllättävän hankalaa viedä läpi. Loppujen lopuksi valmistajakin kääntyi sille mielelle, että lämpöpumput ovat parempia ja otti niitä omaan edustukseen.

Kiireettömästi yhdessä

Matkaveneessä koti kulkee mukana. Käytössä on kuivakäymälä ja hytissä hyvät tilat yöpymiseen. Porvoon edustalta on katsottuna myös oma saari, eikä sinne tarvitse heti mökkiä rakentaa. Ensin pystytetään sauna.

Saaresta tulee kiintopiste, mutta missä Lindholm yleensä näkee veneilyn määränpään?

– Veneily on oikeastaan itsessään määränpää. Kun köydet irrottaa, olet jo perillä. En kuitenkaan ole sellainen, että kovin pitkiä etappeja lähtisin tekemään. On tosi kiva tulla rantaan ja rauhoittua, asettua hienoon saaristoluontoon.

Ikimuistoisia hetkiä syntyy, kun herätään veneessä kauniiseen aamuun, keitetään kahvit ja ollaan kiireettömästi yhdessä. Perheen koirat kulkevat aina mukana ja yhdessä tehdään löytöretkiä saarille.

– Veneilyssä on kivaa, kun siihen yhdistyy eräily. Pyrimme aina löytämään paikan, jonne voi tehdä avotulen. Vesi ja tuli, niitä ihminen jaksaa katsella.

Hyvä ihminen näkee vaivaa

Tinkimätön hyvyys. Näihin sanoihin Valtteri Lindholm tiivistää maailmankatsomuksensa. Hän on tietoinen omista rajoistaan ja kompromisseistaan ja suhtautuu maailmanparantamiseen sopivalla annoksella pragmaattisuutta. Hän katselee maailmaa myös oman lapsensa kautta.

– Toivon, ettei Pyryllä ole niin hankala lapsuus kuin minulla oli. Kun on itse kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, niin nyt aikuisena haluan vaikuttaa ja muuttaa asioita. Jo teini-iässä päätin olla kaikin tavoin hyvisten puolella.

Hyvyys ei ole Lindholmin mukaan sitä, ettei tee pahaa. Hyvä ihminen näkee vaivaa ja tekee jotain asioiden edistämiseksi. Lindholm on siirtynyt Varustelekan käytännön töistä jo sivummalle, mutta sitäkin mielekkäämmäksi hän nyt tuntee tehtävänsä omistajana ja suunnannäyttäjänä. Omimillaan hän on kuitenkin konkreettisten asioiden parissa ja juuri niitä veneily hänelle tarjoaa.

Ruori Boat Club:

  • Valtteri Lindholm Oy:n aputoiminimi
  • Vuokraa sähköisiä yhteiskäyttöveneitä
  • Sähkökäyttöinen katamaraani Porvoonjoessa vuokrattavana nettisovelluksen kautta.
  • Vanhasta kalastajaveneestä muokattu matkavene ja sähkökäyttöinen pikkupusteri peräkärryn kera Skipperin kautta.
  • Verkkosivut: Ruoriboatclub.fi

Elwood 950 MC:

  • Runkopituus: 9,5 m
  • Leveys: 2,3 m
  • Syväys: 0,7 m
  • Tyhjämassa: n. 1600 kg
  • Uppouma: 2170 kg
  • Henkilöluku: 8–10
  • CE-kategoria: C tai D
  • Moottoriteho: 20 kW
  • Vakioakku: 57,6 kWh
  • Huippunopeus: n. 13 solmua (24 kmh)
  • Toimintamatka: @ 7 solmua: n. 80 NM (n. 11 h)
Kirjoittaja

JAA

Lue seuraavaksi